UST 20 vuotta

Onnittelutervehdys Ulvila Sport Teamille,

Haluan onnitella Ulvilan Sport Teamia 20-vuotisjuhlapäivänänne ja kiitää teitä hienosta työstänne. Toimintanne tarjoaa ulvilalaisille lapsille ja nuorille hienon mahdollisuuden päästä nauttimaan urheilun upeasta maailmasta. Urheilu tarjoaa kaikille liikkumisen riemua ja innokkaimmille myös huikean mahdollisuuden testata omia rajojaan. Teillä on tärkeä rooli portin avaajana urheilun maailmaan.   Esimerkiksi erittäin edulliset Yleisurheilukoulut lapsille ja nuorille ovat erinomainen tapa saada tyttöjä ja poikia urheilun pariin. Matala kynnys aloittamiseen on tänä päivänä erittäin tärkeää ja te olette onnistuneet siinä hyvin. Iso kiitos teille hienosta työstänne, hauskoja juhlia ja innostusta hienon työnne jatkamiseen.

Teemu Japisson

Suomen Olympiakomitean ja Valon pääsihteeri

Teemu Japisson

Pääsihteeri

Secretary General

Mobile +358 (0) 400 878 949

Kiitos huippuhienosta yhteistyöstä ja suuren suuret onnittelut juhlivalle seuralle!

Harri Aalto

Lähetän mitä parhaimmat Onnittelut seuralle.

Toivon kaikille seuran toiminnassa mukana oleville henkilöille menestystä toiminnassa. Seuran kaikille urheilijoille toivon halua ja intoa harjoituksissa sekä kilpakentillä, koska ainoastaan harjoittelemalla voi saavuttaa tuloksia. Myös seuran vetäjille ja valmentajille toivotan intoa olla mukana toiminnassa. Nuorten ohjauksessa kannustus ja esimerkki on erittäin tärkeä.

 Laitan tähän vielä taustaa omasta liikunnasta. 

Liikunnan ja urheilun kipinä minkä saa nuorena, niin se säilyy läpi koko elämän. Ei kaikista voi tulla huippu-urheilijaa. Kaikilla voi kuitenkin olla joku tavoite johonkin lajiin mitä hän ihannoi, voi olla jokin muukin kuin yleisurheilu.

Omaan urheiluun sain kipinän jo aivan pienenä poikana.  Silloin urheilu alkoi omalla pihalla, isä teki meille pojille hyppytelineet.  Siitä alkoi esim. seiväshyppy, mitä harjoiteltiin omassa pihassa omatekoisilla seipäillä. Kerron vielä asiasta sen verran, että ei alastulopaikalla ensin alkuun ollut muuta kuin käännetty ja pehmitetty multakasa. Kovalla pyytämisellä saatiin sitten puruja alastulopaikalle, mikä tuntui valtavan hienolta kun oli paljon pehmeämpi.

Kaikki hypyt suoritettiin aina paljain jaloin, koska oli paljon kevyempi juosta, hyppy paikan vauhdin otto paikassa oli ruohottunut maa. Kuoppa oli maa kuoppa, mutta innostus hyppäämiseen oli kova, aina joka kesä yritettiin parantaa edellisen vuoden tulosta. Parhaan tuloksen siinä paikassa hyppäsin 325 , olin silloin noin 16v. Alastuloon piti aina tulla jalat edellä, muuten olis käynyt kyllä huonosti.

Siihen aikaan ei mitenkään treenattu erikseen, mentiin suoraan asiaan ja hyppimään . Pituushyppy oli mulla toinen laji mikä kiinnosti, olin siinä jotenkin "lahjakas", hyppäsin kaasmarkun kentällä yksi sunnuntai päivä kun pyöräilin  kaverin kanssa sinne. Aloin siinä hyppäämään pituutta, oli farkkuhousut ja lenkkarit jalassa. Kaveri laittoi aina merkin mihin meni. Sitten piti ottaa lenkkarit pois ja hyppäsin paljain jaloin, hypyt parani joka hypyllä. Sitten piti ottaa vielä farkut pois, silloin oli tapana että urheilu-housut oli "alushousuina". Tulos parani jälleen joka hypyllä. Kun lopetin ja todettiin että meni aika pitkälle. Mittasin tossun mitalla kuinka monta on, ja niitä oli 32. Kotona mittasin nämä tossun mitat mistä tuli lukema 610cm.

Olin silloin 16v. Piikkareita en silloin vielä omistanut, ostin ne sitten joskus myöhemmin kun sai sen verran rahaa kasaan. Näin mentiin silloin kun elettiin 50 ja 60 lukua.

Seipään paras tulos tuli ennen armeijaan menoa v-68 kaasmarkun kentällä "kylmiltään" 360cm teräs seipäällä. Valitettavasti seiväshyppy jäi jostan syystä siihen. Armeijan jälkeen aloin vasta harjoitella, nopeus ja pituushyppyä. Paras tulos pituushypyssä  oli 714cm Porissa hypätty. Mulle urheilu antoi todella paljon, sanonta en päivääkään vaihtaisi pois. Vaikka se oli ns.Leikki ja urheilu.

67v. "Entinen urheilija". 

Tässä tämä tarina lyhyesti ilmaistuna.

Terveisin ja Onnitellen

Jouko Koskimäki